Hannu Lintu

Hannu Lintu aloitti musiikin harrastuksen neljä vuotiaana ja on omien sanojensa mukaan edelleen samalla tiellä. Kapellimestarin uraa ei valita normaaliin tapaan erilaisten ammattien joukosta, vaan se on osa luontevaa jatkumoa jo nuorena aloitetulle ajatustyölle. Esitysten määräämä elämänrytmi näyttäytyy ulkopuoliselle kiehtovana ja vieraana, mutta Linnulle se on looginen ja arkinen tapa olla. 

Hannu Lintu oli Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari vuosina 2013–2021 ja Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestari elokuusta 2021 alkaen. Hän on johtanut eri orkestereita ja esiintynyt tuhatpäisille yleisöille ympäri maailman. Samalla Lintu on introvertti ja kamppaillut päästäkseen eroon esiintymisjännityksestä.

”Nuorena ja kokemattomana minulla oli hirveästi ajatuksia päässä. Mietin mielessäni miltä haluan esityksen kuulostavan ja turhauduin kun kuulinkin pelkkää sotkua. Jännitin mennä orkesterin eteen saatika koko konserttiyleisön.”

Sitten Lintu päätti olla kieltäytymättä yhdestäkään työtarjouksesta, kunnes hän kuulisi saman lopputuleman korvallaan kuin oli päässään suunnitellut. Tarpeeksi monen toiston jälkeen niin kävi.

”Saavutin itsevarmuuden kahden havainnon jälkeen. Ensiksi tajusin, että esitys meni vihdoin niin kuin olin suunnitellut. Sitten opin hyväksymään, ettei asioiden tarvitse aina mennä niin kuin olin suunnitellut. Asiat voivat olla hyvin niin monella tapaa. Sen ymmärtäminen on osa kapellimestarin ammattia.”

“Olen nähnyt esityksiä, joissa todella karismaattinen kapellimestari johtaa orkesteria ja se ei kuulosta yhtään miltään.”

Kapellimestarilla tulee musiikillisen osaamisen ja lyöntitekniikan lisäksi olla erinomaiset johtamistaidot. Joskus kapellimestarilta vaaditaan, Linnun sanoin, lempeää diktatuuria.

”Orkesterissa on yhtä monta mielipidettä kuin soittajaa. Minun tehtäväni on aistia, mihin suuntaan kukin haluaisi mennä ja tehdä niistä toimiva kokonaisuus. Orkesteri on instrumenttini. Haluan muovailla valtavaa äänimassaa ja olla sen keskellä.

Suuri osa kapellimestarin työajasta kuluu jopa satasivuisten partituurien opetteluun, minkä jälkeen ne käydään orkesterin kanssa läpi. Yleisö kuitenkin tekee arvionsa vain muutamien tuntien pituisen esityksen perusteella, jonka aikana kapellimestari on tuhansien katseiden kohteena. Onko karismasta siis apua ja voiko sen opetella?

”Ei voi. Tosin kokemus voi joskus näyttäytyä karismana. Karisma ei kuitenkaan takaa hyvää esitystä. Olen nähnyt esityksiä, joissa todella karismaattinen kapellimestari johtaa orkesteria ja se ei kuulosta yhtään miltään. Samanaikaisesti vaisun kapellimestarin johtama esitys voikin olla musiikillisesti valtava elämys.”

”Jos joskus ehdin esityksen aikana miettiä kauppalistaa niin sitten lopetan urani”

Silloin kun esityssykli on tiheä ja konsertteja on peräkkäisinä päivinä, Linnun arkea, ajatuksia ja vireyttä määrittää esitysten tuoma rytmi.

”Esityksen jälkeisenä yönä mieleni on hyperaktiivinen mutta kehoni väsynyt. On vaikea nukkua. Seuraavana aamupäivänä en tee juurikaan mitään – olen hiljaa, makaan ja kävelen koirani kanssa. Iltaa kohden alan nostamaan vireystilaani käymällä tulevaa esitystä läpi. Keskittymisen huippukohdan tulisi osua konsertin alkuun. Sitten kun esitys alkaa rullaamaan, en ajattele enää mitään. Esityksen jälkeen takkini on aivan tyhjä. Sitten teen tämän kaiken uusiksi.”

Linnun elämänrytmi näyttäytyy ulkopuoliselle kiehtovana ja vieraana, ehkä myös henkisesti raskaana. Linnulle se on kuitenkin looginen ja arkinen tapa olla. Kun häneltä kysyy, eikö esityksen aikana tosiaan liiku mitään mielessä, hän vastaa:

”Jos joskus ehdin esityksen aikana miettiä kauppalistaa, niin sitten lopetan urani.”