Samuli Pasasen vuotta rytmittää viinin kiertokulku. Osan vuodesta hän järjestää ruoka- ja viinialan tapahtumia Suomessa, ja osan hän viettää korjaten rypälesatoa Ranskan maaseudulla. Viinin valmistus tapahtuu luonnon armoilla, mikä nykypäivän hektisessä maailmassa on Pasasen mielestä ainoastaan hyvä asia.
Pasanen päätyi aikoinaan kansantaloustieteen opintojen ohella Alkoon töihin, jossa kiinnostus viinejä kohtaan yltyi. Pian hän matkasi ympäri maailmaa rypäleiden sadonkorjuusta toiseen.
”Kun kriisiydyin tarpeeksi yliopistoon, päätin pitää välivuoden ja lähteä poimimaan rypäleitä Ranskaan. En halunnut havahtua siihen, että yhtäkkiä istun kraka kaulassa jossain toimistossa. Ranskasta päädyinkin sitten Australiaan, sieltä Uuteen-Seelantiin ja lopulta takaisin Ranskaan.”
Nykyisin Pasanen järjestää osan vuodesta viini- ja ruokatapahtumia Suomessa. Loput ajasta hän asuu Ranskan maaseudulla ja työskentelee viinitilalla. Tie kansantaloustieteistä nykyhetkeen on osin sattumusten summa, mutta osin myös elämänasenteen tulosta.
”Tilaisuuksiin pitää tarttua. Minulla on sellainen taktiikka elämässä, että jos keksin jotain, puhun siitä koko ajan kaikille. Jossain vaiheessa vastaan tulee ihminen, joka täyttää jonkin puuttuvan palasen.”
Pasanen haluaa pitää omien sanojensa mukaan hölmön uhkarohkeuden mukana kaikessa tekemisessään. Kerran hän lennätti Teksasista asti siiderivalmistajan tuotteineen tapahtumaansa,koska ajatteli sen olevan hauska lisä asiakkaille.
”Tällä alalla on niin paljon intohimoisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä asioita ihan vaan koska se on siistiä. Kaikessa ei pitäisi olla eurot edellä, vaan tekemisessä tulisi pitää tietynlainen harrastaminen ja intohimo mukana.”
”Vuoden kierto ei ole lyhentynyt, vaikka kaikki muu sen ympärillä nopeutuukin.”
Viinin perässä ympäri maailmaa matkustanut Pasanen katsoo eri maita niiden viinikulttuurien kautta. Peilattuaan Suomen viini- ja ruokakulttuuria moniin vahvoihin viini- ja ruokamaihin, hän tietää kotimaansa vahvuudet.
”Ei me olla Suomessa jossain peräpohjolassa, missä kaikki tehtäisiin huonommin. Täällä on samanlaiset mahdollisuudet kuin muuallakin. Viinikulttuuriltaan nuori Suomi on yksi parhaista maista aloittaa viiniharrastus, sillä pääsemme valitsemaan jopa tuhansista eri viinimaiden viineistä.”
Kun kesätapahtumat Suomessa ovat ohi, Pasanen palaa Ranskaan, jossa hän tuntee kotinsa olevan. Siellä hän ei ole ainoastaan yrittäjä ja tapahtumatuottaja, vaan myös käsityöläinen ja maataloustyöntekijä.
”Ranskassa heitän saappaat jalkaan. Viinin valmistus on puhdasta maataloutta eli poimimista, hinkkaamista ja siivoamista – aitoa maanläheistä tekemistä ja samalla viiniteollisuuden rehellisen osa. Sitten kun viini pullotetaan, alkaa markkinointi, myynti ja kaikenlainen erottautuminen, jossa on monesti enemmän tai vähemmän kaikenlaista bullshittiä mukana.”
Vaikka sadonkorjuuaika on hektinen, viinin valmistukseen liittyy myös luonnon rytmittämää hitautta ja alkukantaisuutta, joista Pasanen erityisesti pitää.
”Köynnökset kasvavat omaa tahtiaan luonnon armoilla, ja rypäleet poimitaan kerran vuodessa. Jos sä mokaat, joudut odottamaan vuoden, että köynnökset kasvavat uudelleen. Vuoden kierto ei ole lyhentynyt, vaikka kaikki muu sen ympärillä nopeutuukin. Näin kiireisessä maailmassa se on vain hyvä asia.”