Mari Solja

Helsingin Kaupunginteatterin ompelija, pukija ja pukuhuoltaja Mari Solja tietää, miten yksittäinen puku ommellaan osaksi kokonaista tarinaa. Yli puolen vuoden työ kulminoituu aina näytelmän ensi-iltaan.

Kuusi vuotta Kaupunginteatterilla työskennellyt Solja kertoo jokaisen puvun valmistuksen olevan aina uudenlainen prosessi. Ennen ompelua Solja käy suunnittelijan kanssa puvun suunnitelman ja mallin tarkasti läpi ja tutustuu puettavaan henkilöhahmoon huolellisesti, sillä kunkin asun tulee istua näytelmän tarinaan ja hahmon persoonaan virheettömästi.

– Käytämme paljon erikoistekniikoita ja -materiaaleja. Kun tulin taloon vuosia sitten, ompelin solumuovista haarniskoita. Täällä tarvitsee tykätä uuden oppimisesta ja ongelmanratkaisusta. Siksi olenkin täällä töissä.

Puvun tulee näyttävyyden lisäksi olla äärimmäisen kestävä ja käytännöllinen. Ompelutyön lisäksi Solja toimii lavan takana näyttelijöiden pukijana. Siksi hän tietää, miten puku kannattaa ommella.

– Osa puvuista pitää pystyä vaihtamaan 15 sekunnissa, joten harvoin näyttelijän puku on sitä, miltä se näyttää. Esimerkiksi miehen puku saattaakin olla haalari, jossa on vetoketju selässä. Sen saa siten päälle sekunneissa.

”Teatterissa on edelleen taikaa, vaikka täällä onkin töissä”

Luovassa perheessä kasvanut Solja kävi Kallion ilmaisutaidon lukion ja ompeli jo silloin pukuja koulunsa näytelmiin. Hän tiesi pitkään haluavansa teatteriin töihin ja kouluttautui ensin vaatetusompelijaksi ja sitten ompelijakisälliksi.

– Äitini on musiikkiterapeutti ja isäni puuseppä. Olen käynyt pienestä asti teatterissa ja oopperassa. Nykyisin tanssin ja laulan. Luovuus on aina ollut minulle tärkeää.

Soljan erikoisalaa ja suuri kiinnostuksen kohde on kankaiden värjäys. Vaatteita sävytetään ja pintakäsitellään usein, jotta niiden sävy olisi täydellisessä linjassa muiden tunnelmaa luovien tekijöiden kuten valaistuksen ja lavasteiden kanssa.

– Yleisö ei ehkä katso, minkä sävyinen näyttelijän mekko on, mutta yksityiskohtien hiominen kuuluu prosessiin. Eri osa-alueiden pienet tekijät tulee sovittaa yhteen, jotta lopputulos olisi viimeistelty.

Näytelmän pukuja aletaan valmistaa vähintään puoli vuotta ennen ensi-iltaa. Yhden pukukokonaisuuden valmistukseen varataan aikaa noin viikko. Soljalle ensi-ilta on kunkin projektin loppuhuipennus.

– Tunnen ylpeyttä kaikista töistäni, vaikka ensi-ilta meneekin usein siihen, että tuijotan vain omia pukujani ja mietin mitä haluan vielä korjata. Kyse on pienistä asioista, joita kukaan ei huomaisi, mutta vasta ne korjattuani olen tyytyväinen.

Soljasta paistaa intohimo ammattiaan kohtaan, ja hän sanoo saman pätevän kaikkiin Kaupunginteatterin osaajiin.

– Teatterissa on edelleen taikaa, vaikka täällä onkin töissä.