Marika Maijala

Pitkään kuvittajana työskennellyt Marika Maijala on kirjoittanut myös kaksi omaa lastenkirjaansa. Hän on saanut Rudolf Koivu -palkinnon sekä Kuvitustaiteen valtionpalkinnon ja hänen ensimmäinen oma kuvakirjansa Ruusun matka oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi. Maijalalla on taito hypätä lasten saappaisiin, ja hän kertoo saaneensa tärkeimpiä oppeja tekemiseensä juuri lapsilta.

Helsingin Kaivopuiston kupeesta löytyy Harakan saaren taiteilijatalo, jossa myös Marika Maijala työskentelee. Harakan saarella muiden taitelijoiden keskuudessa Maijala on oppinut paljon uutta itsestään: ”Identifioin itseni nykyään taiteilijaksi.”

Kuvituksien lisäksi Maijala muun muassa kirjoittaa, maalaa, piirtää, tekee graafista suunnittelua ja toteuttaa itseään myös musiikin avulla. Maijalan mukaan hänen toimenkuvansa on viime aikoina lähtenyt ”rönsyilemään”.

”Voin toteuttaa taiteellista itseäni monella eri tavalla kuvittamisen lisäksi. Mulla on kykyjä ja intoa tehdä kaikenlaista uutta. Aloitan nyt myös taidemaalarin opinnot.”

Kuvittaminen on kuitenkin kiinnostanut Maijalaa erityisellä tavalla. Maijala on toiminut kuvittajana jo parikymmentä vuotta.

”Luulen, että kuvakirjojen tekeminen on ollut se, mikä mua on vetänyt aina puoleensa. Se on niin monipuolista. Sitä voisi kuvailla elokuvan ohjaamiseksi: tarinaa kerrotaan kuvien avulla ja niillä luodaan erilaisia maailmoja tarinan ympärille.”

Maijala tekee kuvituksia ja kirjoja lapsille tietoisesta päätöksestä. Hän pitää lasten kulttuuria ja taidetta erityisen tärkeänä ja haluaa tehdä töitä niiden edistämiseksi. Maijalalla on harvinaislaatuinen taito hypätä lasten saappaisiin ja ammentaa lasten asenteista oppeja elämään ja työhön.

”Lapset suhtautuu asioihin jotenkin määrittelemättä mitään ennalta, niin avoimesti ja uteliaasti. Heillä on oikea asenne elämään ja taiteeseen. Itsekin lähestyn töitä ja asioita aivan kuin olisin lapsi. Olen etuoikeutettu, että voin työkseni leikkiä ja kuvittaa taiteellani tarinaa.”

”Toivoisin, että me aikuiset opittaisiin enemmän lapsilta.”

Aiemmin arasta ja hieman pelokkaasta taiteilijasta on tullut rohkea kokeilija ja utelias testaaja. Maijala elää juuri oman näköistä tarinaansa.

”Olen ylpeä, että ensinnäkin uskalsin lähteä oikealle polulle, vaikka olen ottanut urallani harha-askeleita. Ei ole niin vaarallista, vaikka kokeilee jotakin uutta uralla tai ihan vain yksittäisessä kuvituksessa.”

Maijala on löytänyt oman tyylinsä tehdä taidetta. 

”Mua ärsytti usein, kun koulussa korostettiin, että täytyy löytää yksi tyyli, jolla erottua ja saada asiakkaita. On tylsä tehdä aina samaa samalla tavalla. Päädyinkin siihen, että mun tyyli on just se, että teen paljon erilaista. Kyllä mun kädenjälki ja ajatus näkyy, vaikka tekisin lyijykynällä tai koneella.”

Toimelias Maijala ruokkii luovuuttaan merimaisemassa, mutta myös asenteella on suuri merkitys.

”Jokaisen uuden työn kohdalla tulee pieni ahdistus, että mitä tästä tulee. Otan nykyään haasteet vastaan niin, et rupeen vaan tekemään enkä jää ihmettelemään. Esimerkiksi teoksen Miljoona biljoona joulupukkia kuvitus syntyi niin, että lähdin vaan piirtämään ja kokeilemaan. Kirjan kuvitus on todella simppeli, ja sen saama laaja kansainvälinen huomio on ollut todella hauska yllätys.”

Hiroko Motain kirjoittama Miljoona biljoona joulupukkia on käännetty yli 15 kielelle. Maijalan mielestä kuvituksissa on hienoa se, että ne elävät omaa elämäänsä. Kuvat ylittävät helposti rajoja ja puhuttelevat jokaista kokijaa erilailla.

”Joskus on kyllä vaikea ja pelottava päästää omasta työstä irti, kun ei voi enää hallita sitä. Teos elää sitten omillaan, kun kokija kokee sen oman elämänsä valossa. Mutta se taiteessa onkin hienoa.”